27.8.16

aa bee cee

Heinäkuun alussa olen aloittanut neulomaan paikallisesta Koiranotkon villalangasta Antler-takkia. Olin katsellut mallia jo kauan ja pohtinut, tekisinkö siitä itselleni vai pelkästään lasten kokoisia takkeja. Takin ohje on suoraviivainen ja tuttu tyypiltään, kun olen neulonut useampia lopi-tyyppisiä kaarrokeneuleita. Vartalo ja hihat neulotaan putkina (tai ei vartaloa ohjeen mukaan, mutta minä neuloin) ja yhdistetään kaarroketta varten. Kaarrokekaan ei ole ihan tavanomainen, vaan vähän helpotettu malli, mallikertoja toistetaan muutaman kerran ja kaikki kavennukset tehdään vasta loppuvaiheessa. Valmiiden töiden perusteella aikuisten kokoisissa takeissa istuvuus näyttäisi olevan ok, mutta nyt, kun omassa takissani olen neulomassa viimeistä mallikertaa ennen kavennuksia, jännittää aika tavalla.


Takin neulominen on ollut työlästä, useasta eri syystä.
a) Kaksi kuukautta käytetty tämän takin neulomiseen, mutta aika tuntuu paljon pidemmältä. En ole neulonut pelkästään tätä työtä, mutta kyllä olisin pettynyt, jos saisin vuodessa aikaan vain kuusi itseni kokoista neuletta, jos pelkästään sellaisia tekisin.

b) Neulominen on ollut hitaan tuntuista paitsi rajallisen ajan takia (muutama silmukka kerrallaan silloin ja tällöin, ja pitkiä taukoja välissä) myös lanka-puikkoyhdistelmän takia. Lanoliininen, villainen, rouhea lanka yhdistettynä uusiin (alumiini?)puikkoihin (Zingit) ei ole ollut luistava yhdistelmä. Ehkä nyt kaarrokkeen kohdalla ei enää tarvitse tehdä "hartiavoimin" työtä saadakseen silmukat liukumaan puikoilla. Tai sitten on vain tottunut tahmeuteen.

c) Vaikka ohje on suoraviivainen, minä en. Olen ensimmäistä kertaa tehnyt muotolisäyksiä ja -kavennuksia ja pyrin saamaan neuleesta todellisesti omien mittojen mukaisen. Siis mitannut, kirjannut, laskenut lisäyksiä ja kavennuksia, neulonut laskelmien mukaan, epäillyt laskelmia joka vaiheessa ja muutellut niitä matkan varrella. Ja sovittanut pari kertaa.

Siksipä jännittää, että onko neuleesta tulossa sopiva vai ei. En odota nollaväljyistä takkia, hyväksyn sen, että väljyyttä todennäköisesti tulee hieman olemaan, koska villaiselle neuleelle tällainen on paljon mahdollista. Mutta toivon käyttötakkia, en kotonahiihtelytakkia. Ja kohta(puoliin lähiaikoina) se selviää, millainen on lopputulos!

Sen jälkeen onkin aika miettiä sopivaa viimeistelykäsittelyä...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti