Uutuudenviehätystä tätä pipoa neuloessa oli sekä langan että ohjeen kohdalla. Sain kokeiltavaksi uutta villaista colourspun-lankaa, josta halusin heti kokeilla syys- tai paremminkin talvipipoja. Lanka on paksua, villaista, melko kivaa neuloa ja värit, vaikkakin jotenkin raidoittuvat, ovat kauniita ja luonnollisia. Mohairlisäkään ei tässä tunnu pahalta, uskon, ettei tämä pahasti kutita päässä.
Pipo näytti valmiina kappaleena vähän epäilyttävältä, lähinnä muistuttaen rastamyssyä. Päässä ei taida näyttää niin pahalta, mutta saa sitten nähdä, kuinka käytön kanssa on. Tämä lanka ei ole niin laskeutuvaa kuin alkuperäinen ohjeeseen kirjoitettu on. Mutta tässä ainakin olisi pipo, johon mahtuisi pääni lisäksi vaikka tukka nutturalla! Yleensä minulla on se ongelma, että kaikki hatut ovat liian pieniä. Ikisuosikki hatuissani onkin ollut kaupasta miesten urheiluvalikoimasta ostettu ohuenohuesta merinolangasta koneella neulottu scandi-kirjoneulepipo, sen lämpimyyden voittajaa ei ole vielä tullut vastaan. Viimetalvinen palmikkopipo Patonsin villalangasta on sille kyllä hyvä ja kauniimpi haastaja. Mahtaako tämä uusin tulokas täydentää trion ja pitää korvat lämpimänä kylmimmälläkin kelillä, se selvinnee kohtapuoliin.
Norie by Gudrun Johnston kirjasta Shetland Trader
toista kerää Rowan colourspun -lankaa ruskean sävyissä
puikot 3,5 mm
0 kommenttia:
Lähetä kommentti