Ei neulekuvia

Tässä postauksessa ei ole neulekuvia, mutta iloksenne, tai ainakin omaksi ilokseni, voin kertoa, että Lindsay-sukat ovat valmiit ja lähes kuivatkin viimeistelyn jäljiltä. Myös Blithe on edistynyt, enimmäkseen muutaman pidemmän automatkan ansiosta, ja on nyt takaniskassa menossa. Viimeinen kerä lankaa aloitettu!

Tänä kesänä en ennättänyt värjäämään lankaa, jostain syystä suurin palo on hukassa. Töissä ollessa aikaa ei tietenkään ole niin helposti pitkäkestoiseen kasvivärjäykseen. Minulla on kerättynä ja kuivattuna iso määrä hopeapajun kuorta, mutta olen ajatellut, että niitä pitäisi vielä hieman siistiä kuorimaraudan jäljiltä, ja puukolla veistely ottaa niin kovin käsiin, joten se on jäänyt. Haaveilin myös etsiväni vanhasta talosta hellanlevyn, puuhellan valurautaisen tason, jonka olisin voinut viritellä lecaharkkojen tai tiilien päälle hieman tehokkaammaksi ja kestävämmäksi tulisijaksi kuin nykyisen makkaranpaistoritilän. Yllä näette, ettei tästä tullut mitään. Savupiippu on sortunut lieden päälle, mutta kyllä hella on ollut aika entinen jo ennen sitä. Vaalea ruostelevy on hellan etulevyä ja siinä on vielä pala hellanlevyä kiinni, mutta se on ruostunut ja hajonnut palasiksi. Uuninluukku löytyi jo aiemmin, mutta sekin on ruostunut kehyksiinsä kiinni. Sadassa vuodessa on talo ehtinyt hajota lähes alkutekijöihinsä, aika uskomatonta. Onneksi tarinoita on säästynyt ja olemme saaneet niitä kuulla.

Vanhan talon vieressä pukkaa uutta oikein mukavalla innolla. Pensaspavut ovat tuottaneet kourallisen palkoja, salaattia on parilta metriltä kannettu ämpäritolkulla ja perunat ovat kestäneet kuivuutta ja kuumuutta uskomattoman hyvin.

Muutkin kasvit jaksavat kivasti, mutta nyt jännitetään, ehtivätkö kesäkurpitsan nuput muuttua kurpitsoiksi ja herneen nuput paloiksi.

Neljäs vuosi meidän tonkimistamme menossa tällä palstalla ja vielä vain nousee uusia vanhoja kasveja! Kurjenpolvi ei jaksanut kukkia viime vuonna, mutta nyt näyttäytyi.

Samoin lilja lupailee kurkata nykymenoa. Unikoitakin nousi kukkimaan tänä kesänä.

Kotiparvekkeella pavut eivät jaksa pienessä laatikossa innostua viheriöimään. Mutta kourallinen pensaspapuja saatu tästäkin loodasta.

Maaseudun rauhassa on paljon mukavampi kasvaa. Ruusupapu on parimetrinen ja kiipeää yläpuolellaan kasvaviin koivunoksiin.

Vanhasta talosta löysin ikkunanpokat. Hienot ja ehyet ensitarkastelulla, mutta nostaessa huomasin, että alapienat olivat lahonneet irti. Kukahan keksisi näille käyttöä?