Ääripäät

Sukkien välipalaksi syntyi pikainen Calorimetry Puro-langasta. Ensimmäiseni, ja syntyi nopeasti. Sain napinkin ommeltua jo seuraavana päivänä neulomisen valmistuttua! Kenties tuotos on vähän reilu, 4.5 mm puikoilla. Joululahjaksi menee, kivaa olla ajoissa.Ja mikä parasta, lanka on nyt lähes loppu!

Viimeisimmät Joulusukat valmistuivat myöskin nopeasti dominotilkuista. Kuvaaminen vain vähän kesti... Varsiin on käytetty viimeiset saaduista 7 Veljeksistä ja terät neuloin kaksinkertaisesta Regiasta, jonka väreihin oli vaikuttanut Kaffe Fassett. Kivan väristä, kaksinkertaisenakin.

 

Uusimpia Joulusukkia aloin tekemään Regiasta kirjoneuleena, mutta kurjuus, liian pientä oli tulossa! 60 s ja 3 mm puikot eivät olleet toimiva yhdistelmä, vaikka yleensä neulon turhankin löysää. Otan vielä kuvan muistoksi, mutta mitähän tekisi kauniilla sukalla, joka on neulottu vähän yli kantapään, eikä raaskisi purkaa? 

Shetland Triangle odottaa pingotusta ja uudet neuleet puikoille pääsyä. Neulominen on mukavaa, kun se on mukavaa! 

Pilalla, kaikki pilalla

Tässä edellisen postauksen sukat yhden päivän käytön jälkeen. 

Ei ykköslaatua ollut sitten tämä kerä... Toisen päivän jälkeen (poikani puki ne kiellosta huolimatta asiaa ajattelemattaan toisenakin päivänä) myös varret olivat vanuneet ja nukkaiset, ja pohjat entistä pahemmat.

Tänään vein kerän takaisin liikkeeseen, ja tietysti nämä sukatkin. Harmittaa kovasti hukkaan mennyt työ, nyt on joka tapauksessa neulottava pojalle uudet sukat. Kasvavien lasten vaatetus on muutenkin kuin Miljoonasateen ikkunanpesulaulusta (506 ikkunaa). Hädin tuskin tahdissa pysyt.

Onhan tällä välin sukkiakin tehty, yhdet dominopaloista kootut syntyivät kuin itsestään parissa päivässä ja nyt on tulossa raitalankakokeilua. Molemmat ovat hyväntekeväisyyslangoista ja päätyvät siis Joulusukat 2009 -keräykseen. Tänään kerättyjä sukkia on -istu alas nyt- jo huikeat 280 paria!

Silmukka kerrallaan, ja eteenpäin.

Kahdet sukat ovat valmistuneet, ja tämä on todella taakka pois harteiltani. Työt tuntuvat olleen kesken niin pitkään ja niin häiritsevästi, että se ei ollut enää hauskaa.

Muotoaan hakeneesta violetista Araucanian Ranco -langasta tein pojalleni sukat kärjistä aloittaen ja aivan tavallisella kantapäällä. Vahvistus tuli siis pohjaan ja siihen yritin verkkomaista kuviota (ilman ohjetta eikä se nyt oikein auennut). Varret ovat resoria, joka alkaa kolmiomaisena edessä ja takana. Vaikka langan sävy ei täysin ollut ihastuttavaa, pidän kuitenkin langan tyylistä, semisolidit ovat silmääni miellyttäviä.

Puikot olivat 2,5 mm ja yhdestä kerästä lankaa jäi vielä lapasia varten.

Toiset valmistuneet ovat Rita's Stockings -sukat Nancy Bushin Knitting in Estonia -kirjasta. Näitä olen neulonut ja ollut neulomatta jo 2,5 kk, saavutus sinänsä! Kirjaa suosittelen ehdottomasti kaikille, ja vaikka se kertoo virolaisesta perinteisestä neulomisesta, on siinä mielestäni hyvinkin kotoinen tuntu.

Sukissa lankana valkoinen Vuorelma Satakieli ja sininen Araucania Ranco. Kokonaispaino sukilla 87 g. Puikot olivat 2 mm, mutta minun käsialallani olisi paras alkaa etsiä niitä millisiä pyöröjä, jos aikoo enemmälti neuloa Satakielestä. Pidän langasta, kaksikierteisyyskään ei tunnu häiritsevältä käteen, ja se on kevyttä ja hyvin villaisen tuntuista, laadukasta lankaa.

Ritan sukkia mainittiin tekniikantäyteisiksi; niissä on kierreraitaa, pitsijoustinta, kirjoneuletta ja sivulla kulkevat kuvioraidat. Aivan ohjeen mukaan en tietenkään saanut näitä tehtyä, mutta siitä oikeastaan luovuin jo huomatessani, ettei ohjeen kaaviolla saanut ohjeen kuvan mukaista pitsineuletta. En ruvennut korjaamaan, ja samalla linjalla jatkoin. Siniset raidat tulivat nurjina, kun kaaviossa sinisen värin kohdalla oli pallo joka ruudussa, eikä se olisikaan tarkoittanut nurjaa, vain sinistä. Kirjomallikerran jätin vähän kesken, kun aloin olla niin solmussa lankojen kanssa, että vakavasti harkitsin jo koko työn purkamista. Tai oikeammin lankojen katkaisua ja sotkukasan roskiinvientiä. Loppuosa on sitten kiltisti ihan ohjeen mukaan.

 

Nyt olikin hyvä aloittaa uudet sukat. Illalla minulla olleista Joulusukka-projektin lahjoituslangoista lähti melkein kaikki 7 Veljekset ahkeralle neulojalle, ja jäljelle jääneistä nöttösistä aloin tehdä pieniä dominopaloja, katsotaan, kuinka pitkälle sukkapariin riittävät. Toistaiseksi olen haudannut monia aiempia sukkasuunnitelmia, mutta onneksi uusia tulvii koko ajan! Joulusukkablogissa, jonka napinkin viimein sain tähän sivupalkkiin, on kuvia kerätyistä sukista. Tänään sukkia on jo yli 200 paria, ällistyttävän suuri määrä! Kiitos kaikille jo osallistuneille! Kaikki keräykseen tulleet sukat ovat oivia, hyviä sukkia, mutta jos saan sanoa, ehdoton suosikkini on viininpuna-harmaat kirjosukat, joista on kuva tuolla joukossa. En osaa sanoa, mikä niissä niin viehättää, mutta wau, upeat sukat! Mallineule on nostetuin silmukoin tehtyä. Jos jossain on ohje niistä, olen iloinen, jos vinkkaat siitä, muuten taidan katsoa sukkia vielä ennen joulukuun puoltaväliä sillä silmällä, jotta saisin otettua mallin talteen.

Valmista, vaan ei neulottua

Viitaten otsikkoon; koska täällähän neuleet eivät valmistu, tavallisimmin ne vain tuskastuttavat. Paitsi tänään, kun kahdet (KAHDET, 2) sukat ovat loppusuoralla ja valmistuvat nyt siis vaikka väkisin, sillä pian koittavan työn vaihtumisen ilo ja mielihyväainekset verenkierrossa takaavat sen. Ei kerrota minulle, että todennäköisesti seuraavakin työ on sukat.

Ikuisuusprojekti monessakin mielessä on tämä peili kehyksineen.

1. En ole ennen lokakuuta kokeillut krakleeraustekniikkaa, vaikka olen aikonut jo n. 10 vuotta.
2. Tämä peili oli poikavauvojen peili vaaleansinisine kehyksineen ja ilmapalloineen, muitakin herttaisia kuvia kehyksissä oli. Ostin tämän kolhiintuneen kappaleen marketin poistohyllystä ennen (koulujen) kesälomia. Seinälle se pääsi ~marraskuun alussa. 
3. Maalitkin odottivat kaapissa ainakin kaksi kuukautta. 

Ymmärtänette siis, että sitä suuremmin olen tähän tyytyväinen! Pohjamaali on harmaata ja päällinen luonnonvalkoista, itse sekoitetut värit, joten kyllä kelpaa häntää nostella ja selkäänsä taputella. Tekniikka oli mukava ja helppo toteuttaa ja maalasin siitä rohkaistuneena lasten kanssa samalla pari savista kukkaruukkuakin.
Peilin kuvaaminen kokonaisena ilman homssuista kuvaajaa tai "kodin arkea" ei vielä onnistu, joten kuvakulma on hieman supistettu...

Maalejahan jäi tietty yli, joten niitä oli hauska käyttää seuraavaan ideaan. Pojan luokkatoverilla oli synttärit, ja kun on lähtenyt itsetehtyjen lahjojen tielle, sillä on pysyttävä vaikka uppoaisi...

 

Meriaihetta toivottiin, mikäs sen mukavampaa. Kerrankin idea oli mahdollista toteuttaa helposti löytyneillä osilla; sään patinoima laudanpätkä omasta lautakasasta, merinauha Napin ja Nauhan alekorista ja silmukkaruuvit erikoiskaupasta muun asioinnin ohessa. Pohjamaali hyvissä ajoin edellisenä iltana ja loppusilaus (=kaikki muu) lähtöaamuna, helppoa ja nopeaa. Aikaa olisi tietty voinut käyttää oikean laivan mallikuvan etsimiseen, mutta tämän rankasti tyylitellyn venhon esikuva löytyi lopulta lasten maailmankartastosta. Ja empiiriset kokeet osoittivat, että kuva on tunnistettavissa laivaksi.

Alakuvassa näkyy myös seinälle nostamani vanha ikkunanpoka, joka odottaa vielä viimeistelyä, lähinnä ruosteisten naulojen katkaisua takaa, jotta saisi paremmin seinälle roikkumaan. Alanko tulla vanhaksi, kun vanha alkaa kelvata ja kiinnostaa? 

Olen tuskaillut jo pitkään Rita's Stockingsien kanssa (Nancy Bushin Knitting in Estoniasta) ja olen ne pari kertaa melkein purkanutkin. Neulominen on edennyt hitaasti (aloitin ne ELOKUUN viimeisenä!), muuten ei mitään valittamista. On vain ollut muka tärkeämpiä projekteja, tai vain muita projekteja edellä. Tällä viikolla olen pakottanut itseni niitä neulomaan, ja nehän todella etenevät. Kun teen kaksi sukkaa kerralla, etenemisen hitaus näyttää syövän neulomisen ilon, vaikka ne sitten valmistuvatkin kerralla. Mutta sukat ovat aika perusjutut, vaikka niitä mainostettiin "technique-filled" eli paljon-neuleteknistä-kikkailua-sukkina. Varressa on kirjoneule, sitten neulotaan suoraa putkea kunnes tullaan tuikitavalliseen kantapäähän. Vikkelit (tai mitkä ne jutut siinä sivuilla olivatkaan) ylläpitävät mielenkiintoa, mutta en usko näiden olevan (suomalaisille ainakaan) mitenkään huisin jännittävät sukat. Plääh oli siis lähellä, kunnes sovitin sukkaa jalkaan. Istuvat aivan älyttömän hyvin ja tuntuvat mahtavilta! Siis olemattoman kevyet! Parhaat ikinä? Odotetaan, kunhan valmistuvat, mutta onpa ilo antaa tällaiset sukat lahjaksi, ne ovatkin paremmat kuin päällepäin voisi luulla. Tällä ilolla valmistuu kuulkaa sukka(pari) jos toinenkin!

Pallo - Cabled Globe Ornament

Minun täytyy myöntää, että sukkien neulominen alkaa jo ajoittain maistua vähän puulta. Siksi olen myöntynyt välipalojen neulomiseen. Tämä ohje (Cabled Globe Ornament) on ollut minulla jo kauan, ja nyt kohtasivat sopiva jämälanka (Marks & Kattens Eco Baby Ull "ison" pojan lapasista), vapaat puikot ja ohje. Pallo valmistui nopeasti ja mutkattomasti, vaikkakin muutama kertaava kerros jäi minulta huomaamatta ja siis neulomatta. Mielelläni teen näitä lisääkin. 

Ensimmäisen kerran kokeilin silmukoiden luontia Emily Ockerin tapaan, mitä tuo lie suomeksi onkaan, kun lenkillä aloittaen alkusilmukat virkataan ja vasta sitten poimitaan puikoille. Sekä aloitus- että päättelykohta näyttävät lähes samalta, erittäin siistiltä. Kunpa muistaisin tämän keinon ensi kerrallakin sitä tarvitessani. Nykyään alkaa todella olla sekin ongelma, etten muista kuinka kaikki hienot tekniikat tehtiinkään, tai että niitä edes on olemassa!

Paljon paljon sukkia

Joulusukkakeräykseen valmistuivat jokin aika sitten nämä Regiasukat. Raidallinen lanka on Regian 4-fädigiä, ja yksivärinen tuntematonta ja nimetöntä. Puikot olivat n 2,5 mm ja lankaa kului n. 100 g. Sukkien koko 38-39 ja vihdoinkin tuli kokeiltua ainaoikein-tiimalasikantapäätä sekä itse kantapäässä että varpaissa. Sukan suusta, sileän neuleen reunasta poimin silmukat lopuksi resoria varten, lopputulos on näin paitsi pidempi, myös viimeistellympi.
Kaikki langat ovat lahjoituksena saatuja, kiitos kovasti kaikille niitä antaneille. Uusinta täydennystä saapui tällä viikolla, ota yhteyttä, jos innostut neulomaan sukkia tempaukseen ja haluaisit langat sitä varten.

Viimeisin pari valmistui tänään, tai eilen. Joka tapauksessa toinen sukka on nyt kuivumassa, toinen on viimeistelty jo aiemmin. Kuvista näette eron, vasen sukka on kasteltu ja kuivatettu tasossa, oikea on suoraan puikoilta. Palmikko erottuu paljon selvemmin, kun sukka on kasteltu.

Minulla on tapana aina viimeistellä valmistuneet sukat kastelemalla ja kuivattamalla ne tasona. En välttämättä käytä pesuainetta enkä lisää huuhteluainetta kuin karkeimmille langoille, mutta upotan sukat veteen ja kastelen täysin. En höyrytä enkä käytä sumutinpulloa, ellei sukkia tarvita saman tien jalkaan, eikä niin ole oikeastaan koskaan.

Kuivatan sukat joko pyyhkeen päällä tai kuivatustelineen "pinnojen" päällä levitettynä muotoonsa. En omista sukkablokkeja enkä oikeastaan kaipaakaan niitä. Sukka venyy jalassa sopivaan kokoon, mutta jos se on liian isoksi pingotettu, se löpsöttää. Usein venytän sukkaa märkänä ja asetan sen sitten muotoon kuivamaan, en venytettynä. Kaikkia malleja ei tosin uskalla venytellä, oikein pitsiset mallit eivät ehkä palaudu tarpeeksi. Näissä sukissa varren tiheä palmikosto veti vartta kovasti suppuun, ja erityisesti sitä venyttelin, jottei varsi jäisi liian tiukaksi. Onneksi se tällä kertaa auttoi, varsi venyy ihan mukavasti ja menee jalkaan.
Sukan mallikerrasta riippuu, asettuuko se kuivamaan mieluummin jalkapöytä ylöspäin vai jalkapöydästä ja -pohjasta puoliksi taitettuna (kts. alempaa kuvaa).
Kastelu tasoittaa myös käsialaa, suurimmat epätasaisuudet häviävät tällä käsittelyllä. Kaikki nämä vuodet neulottuani olen pikku hiljaa oppinut, ettei neule ole valmis vielä silmukoiden päättelyn valmistuttua, eikä vielä langanpäiden päättelyn jälkeenkään. Sukat tarvitsevat kastelun ja tuntuisi neuleen kesken jättämiseltä, jos antaisin jollekulle tai ottaisin itse käyttöön sukat suoraan puikoilta.

Nämä sukat olen neulonut Novitan 7 Veljestä -langasta 3,5 mm puikoilla Tikrun Chevalier-sukkien ohjeella. Koko on iso, varovainen arvio 43-45.



Täällä ei vielä ole joulupaniikki, vaan nämä laatikot sisältävät Joulusukat 2009 -tempaukseen toistaiseksi tulleet sukat, kaikki 142 paria! Wau, ja kiitos!

Pehmeitä neuleita -Soft knits

Pari ihanaisen pehmeää neuletta on valmistunut täällä Joulusukkien lomassa. Joulusukkia on, by the way, jo 95 paria valmiina! Mutta ekassa kuvassa lapaset, täsmäneule tarpeeseen. Pyysin saajalta oikein käden paperille piirrettynä, ja tein silti vähän naftit lapaset. Ärrin-murrittaa... Onneksi lankaa jäi vähän ja voin korjata. Lankana on Marks & Kattensin Eco Baby Ull, harmaata meni lähes 2 kerää. Puikot olivat 3 mm, muistaakseni. Lankaa oli IHANA neuloa, se on aivan unelmaisen pehmeää!

Toinen valmistunut neule on kolmas Käänteiseni. Tällä kertaa neuloin sen kuitenkin päälaelta alas, jotta sain siitä sopivan kokoisen 1-vuotiaalle. Lankana on Teeteen alpakka, toinen pehmeäksi kehuttava. Puikot ehkä 2 mm, ja näin silmukoita tarvittiin n. 135-140 sopivan joustavaan pipoon. Kerä lankaa riitti hyvin.

 

Tämä Käänteinen on myös symmetrinen, mallineule on nyt 2 o, 2 n -ribbi.

 

Kuvissa näkyy myös pojalle aikanaan (2004?) neulottu lammaspaita Istexin Lett-Lopista. Tämä neule on kestänyt aikaa loistavasti, sen ikää ei arvaisi millään. Se on käytössä menettänyt ainoastaan ylenmääräistä karvaisuuttaan, kun irtokuidut ovat jääneet matkalle. Pinta on muutenkin pehmennyt, joten paita on vain parantunut.

 

Tästä voisin kertoa hassun jutun. Männä viikolla lankakauppias ihasteli tyttären paitaa ja lähemmin katsottuaan ja langan nimen kuultuaan hän muisti, että olimme yhdessä tilanneet langan hänen kauttaan.

 

Näistä pipokuvista muuten välittyy sitä tunnetta ja tunnelmaa, jonka vuoksi neulon neuleita. Kylmässä tarvitaan jotain lämmintä!  (Monien muiden syiden lisäksi, tietty.)