Uusin silmin ja korvin

Viime kesän malliin ajattelin blogata kaikenlaisen uuden kokeilusta, retkivihjeitäkään ei varmaankaan kokonaan voi välttää. Mitä meillä muistellaan nyt:

Vähän aikaa sitten oli Kuopiossa Kirkkopäivät, ja siellä kävimme Herra Heinämäen Lato-orkesterin konsertissa. Siinä musiikkia, jota voi suositella kaikille, vaan etenkin lapsille. Hyvää, kekseliästä ja oivaltavaa lastenmusaa. Oikeaa musiikkia. Hauskaa ja laadukasta! Kurkkaapa huviksesi linkistä, keitä hyö ovat!

Meillä tosin muutenkin katsotaan maailmaa hieman uusin silmin nykyään. Ja kuunnellaan.

Kävimme myös taannoin katselemassa vanhoja amerikkalaisia autoja. Tyttären mielestä uusin oli paras. Poseeraus oli ammattimainen ja isompana aikookin tätä kuulemma työkseen tehdä. Nii-in, onko vanhemman tehtävä tukea lapsen haaveita vai juntata tätä realiteetteihin ja toivoa tälle parempaa, sas se. Ja kuinka pienestä aloitetaan?

Majakkasukat

 Lighthouse Socks Sweaterscapes-sivustolta ovat nyt valmiit!

 Lankoja näihin on kerätty ympäriinsä, lämmin kiitos jokaiselle pätkänkin luovuttaneelle. Näistä tuli kivat, vaikkeivät aivan alkuperäisen ohjeen väriset olekaan.

 Terissä piti vaihtaa väri, kun vaaleansininen kaksikertaisena tuotti liian leveät sukat. Nyt meri toistaa taivaan sävyä.

 Intarsian neulominen oli mukavaa. Hidasta toki ja keskittymistä vaativaa, mutta paljon kaivattu flow-tila löytyi helposti, jos oli muutamaa minuuttia pidempi aika neulomiseen. Teknisesti työ sujuu, taidot vain ovat kehittyneet neuloessa ja osasin myös olla surematta epätasaisuutta. Sukat silenivät raudalla höyryttäen todella hienosti.

 Ihan heti en uudestaan nyt lähde intarsiaa tekemään, vaikka lankoja jäikin paljon. Mutta raitaneuletta niistä jo syntyy. Tällä hetkellä kirjoneulekaan ei kiinnosta, neuleen pitäisi olla kevyt, yksinkertainen ja helposti mukana kulkeva. Mutta katsoin jo paljon malleja jämälangoille, mm. sydänkuvioisen pipon, jossa jokainen sydän voisi olla erivärinen.

 Sävykkäiden kuusien lisäksi sukissa parasta mielestäni ovat nuo rantamökit.

Olen planketti-ihminen

 Pieni poika syntyi Suomenmaan toiselle laidalle jo muutama kuukausi sitten. Ristiäispäivänä tuli idea pienestä peitosta pikkuiselle. Olin ostanut jo langat tehdäkseni hänelle neuletakin, kuten aikanaan isolle veljelleenkin. Mutta planketti olikin parempi idea, monikäyttöinen, ei jää pieneksi ja käy käyttöön pitkän aikaa. Lämmittää vauvan lisäksi äitiäkin ja vaikka koko perhettä. Ja etenkin idea toimi sen takia, ettei neuloja vain pystynyt tämän vaativampaan ajatustyöhön, ainaoikeinpeittoa oli oiva pistellä menemään silmukka silmukalta, kun aivot olivat vaihtaneet vapaalle. En ole ikinä milloinkaan ymmärtänyt ihmisiä, jotka neulovat peittoja, ja jopa useampia tai pelkästään peittoja, mutta nyt ymmärrän nii-iin. Olen peitonneuloja tästä eteenpäin. En pelkästään, mutta peitonneulominen on koskettanut sydäntäni. Nyt ymmärrän.

 Reunana on perusperinteinen shetlanninpitsi, Old Shale, kuudella langankierrolla ja kavennuksella. Nurkissa lisätty jotenkin sopivasti ja pingottamalla hoidettu homma lopuksi siistiksi. Keskiosaan käytetty neljä kerää lankaa ja reunoihin reilu kerä, laiskuus esti koettamasta yhtä mallikertaa vielä saada viimeisestä kerästä aikaiseksi. Lopputuloksena pitsinen, vaan mielestäni ei tyttömäinen, lämmin, kestävä ja monikäyttöisen kokoinen peitto.

Hjertegarn Ciao Trunte, merinovillalanka, 5,5 kerää. 

3,5 mm puikot.

Koko n. metri x metri. 

Ravelryssa.

P.S. Planketti ei oikeasti tarkoita peittoa, eng. blanket. Mutta ei mulla ole mitään niitäkään vastaan. Lomakkeita.

Luonto käy liki

Lauantaina kävimme puutöissä metsänreunassa. Sunnuntaina siellä oli käynyt jokin muukin.

Jälkiä hangenrippeillä. Klikkaa kuvia isommiksi.

 

Oliko se karhu?

Muut keskeneräiset

 Tällä hetkellä intarsiasukkien lisäksi kesken on kaksi neuletta. 

Toinen on helppoa vaan pitäisi olla valmista nopeasti.

Vauvanpeitto pienokaiselle, joka on jo saanut nimenkin. Nurkasta aloitettu, ainaoikeinneuletta ja reunuksia vailla. Hjertegarnin mainiosta vauvalangasta Ciao Truntesta 4 mm puikoilla. Nyt menossa kerä 4/6. 

Toinen on vähän seurattavampi malli, mutta sillä ei ole niin kova kiire.

Brooklynin Jaredin Rock Island Holst Garnin Coastista 4 mm puikoilla. Reunuksen mallikerta n. 15 / n. 70 menossa.

Keskeneräisiä: Majakkasukat

Tällä hetkellä keskeneräisiä neuletöitä on kolme, joista pisimpään tekeillä ovat olleet nämä intarsiasukat.

Lighthouse Socks sivustolta Sweaterscapes.

Intarsia vie aikaa ja huomiota, mutta valmistuu lopulta nopeasti. Etenkin kun maltoin jättää taivaansinisen langan kuljettamatta koko kerroksen matkaa ja otin sen pieniltä keriltä. Tykkään tosi paljon tästä mallista, sain sen lahjaksi RAK Europe -ryhmässä Ravelryssä. Lankoja olen haalinut omista jämistä ja loput neulojatovereilta sieltä sun täältä. Lopputulos on hauska ja tylsyys ei todellakaan iske, kun toisesta sukasta neuloo erilaisen kuin ekasta. Ohjeessa on oikeastaan kolme erilaista sukkaa, joista voi valita.

Lunta ja aurinkoa

 Pääsiäisen vietto alkoi lumen kimmellyksestä nauttien. Maisemat ovat samat kuin kesälläkin, mutta luonto on eri asussa.

 Hiihtäjien ja muiden maan pinnalla kulkevien ulkoilijoiden lisäksi ihmiset nautiskelivat kelistä yläilmoissakin. Useita varjoja leijaili taivaalla, lisää tietoa löytyi Wikipediasta otsikolla Moottoroitu varjoliito. Jäällä todella on temmellyskenttää, paljon lisätilaa liikkua tavalla tai toisella talviaikaan. Ja aurinko lämmittää!