2.7.15

Villaa, säiettä, lankaa

Värttinäkehräystä varten Ruotsista saatu Finnull-karstalevy tuli puoliksi kehrättyä rukilla. Alkuun villassa kyllä kierrettä riitti, ihan hurjana (sittemmin selvisi, että oli tullut käytettyä turhan nopeaa kehrää), mutta säie oli järkyttävää takkua ja erinomaisen epätasaista.

Harjoittelu hyödytti ainakin tasaisuuteen, tai liekö vain niin kierteellä, ettei näytä enää takkuiselta.


Kerrattuna kaksisäikeiseksi alkaa näyttää langalta, tuntuu mukavan villarasvaiselta, mutta mahtaako kestää katsomista enempää... Näyttää köydeltä, mutta ei kyllä käyttöominaisuuksiltaan toimi köyden korvikkeena. Mitähän tuosta keksisi?





15.6.15

Uuden edessä

Värttinöissä on ollut säiettä "asettumassa" noin puolentoista vuoden ajan. Olin täysin sitä mieltä, että tämä tekniikka riittää minulle, siinä on vielä yllin kyllin opettelemista. Jotenkin kumminkin löysin itseni vastaamassa nemesian rukinmyynti-ilmoitukseen. En olisi oikein uskaltanut kuvitellakaan, että meille voisi kotiutua rukki, mutta katsokaa, totta se on eikä unta!
Kaunis ja perinteisen näköinen rukki on nykyaikaista tuotantoa (=siihen saa osia ja tarvikkeita nettikaupasta) ja monipuolinen käyttää. Kromski Symphony, kaksinyörinen kaunotar on jo päässyt pyörimään sen verran, että kokeiltu on.
En tiennyt rukeista mitään, joten Tuulian kehräyskirjaa on taas ahkerasti opiskeltu. "Lankaa" on hieman syntynyt, tosin sanoin jo eräälle, ettei sitä parane näyttää kenellekään yli 80-v:lle...
Viikonloppuna kävi onneksi nemesia vielä opastamassa rukin käyttöön, joten innostus jatkaa säilyi. Onpa ihanaa olla aloittelija!

7.6.15

Karkuun vaan

Kirjotakin leikattu ja virkkaamalla varmistettu reuna uhkaa purkautua, joten on vähän työlästä ommella siihen tukinauhaa. Nauhakin tuli valittua ulkonäön perusteella eikä materiaalin, ja se on vähän tiukka ommella käsipelillä. Yli puolenvälin jo kumminkin menossa kiinnitys, kyllä se aikanaan valmistuu. On vain varmistettava, etteivät langanpäät pääse karkuun vaan joutuvat piiloon nauhan alle. Ompelua hidastavat muut kiinnostavat käsityöasiat, pintaneulehuivikin on kasvanut jo pitkälle toista kerää.

1.6.15

Sherylkin laulaa niin

Kuopiota kierrellessä saa näppäiltyä monenlaisia kuvia. Uusia juttuja löytyy kaupunkikuvasta aina vaan
 sekä tietenkin jo pelkästään säänvaihteluista. Tai näkökulmaa vaihtamalla.
 Neulomisessakin vaihtelu tekee joskus terää. Neuletakin viimeistely on hidasta, virkatusta tuesta huolimatta aukileikattu takki alkaa purkautua ja ostamani kudotun nauhan ompelu siististi ottaa aikaa, mutta vaatii hermoja ja huolellisuutta sitäkin enemmän. Aina se ei vaan onnistu, onneksi voi aloittaa (ja lopettaa) jonkin muun neuleen.
 Paikallisella neulojatoverilla oli kaupan ihanaa tweed-lankaa, ohutta Rowanin Yorkshire tweediä. Aluksi oli muu suunnitelma tälle langalle,  mutta kun lankaa katsoi, tuli aina vaan mieleen eräs tietty henkilö ja sormikkaat. Ja näin on, sormikkaat valmistuivat tälle henkilölle kesän kunniaksi.
 Noin 2,5 mm puikoilla lankaa kului noin 30 grammaa. Kovin ovat kevyet, mutta ihanan lämpimät! Ainaoikein-reuna, muuten aika tarkkaan vanhaa ohjettani seuraten (Pyy pivossa Ullasta).
Ja sitten aloitin sukat paksuhkoista langoista, joita jäljellä oli. Ja aloitin myös huivin tai peittoko siitä nyt sitten tulee. Ja jonakin päivänä lapsella on valmis neuletakkikin. Sillä aikaa voi vaikka arvuutella, että mistäpäin Kuopiota nuo maisemakuvat on otettu!
Ja Sheryl Crowhan laulaa A Change Would Do You Good.

3.5.15

Vain metsot puuttuvat

Kuin von Wright, digiaikana...
Valokuva aidoista maisemista sekä automaattinen kuvankäsittelysovellus, siinä maisemamaalauksen resepti.

Kaarrokevillatakki on vihdoin nappeja vaille valmis. Ja näyttää sopivalta edelleen, hurraa.

20.4.15

Kevään valoa

Neuleisia kuvia odottaessa keväisiä kuvia. Lapsen lopapeysa odottaa ranneresoria, on odottanut jo hyvän aikaa. Pitäisi vain keksiä, mitä aloittaisi seuraavaksi, niin voisi rauhassa lopettaa edellisen neuleen...

 Alla panoraamakuvaharjoitelma Kallan silloilta. Kannattaa ehkä klikata isommaksi, mutta kaikista paras vaihtoehto on käydä itse paikan päällä ihastelemassa maisemaa. Sattui mukava tyyni päivä, ja tuli mieleen, että tästä saisi aika upean järviaiheisen pyöräilyturismireissun Kuopiossa.
Voisi aloittaa vaikka Sorsasalon Nesteeltä, ajaa Kallan siltojen yli, Iso-Valkeisen ohi ja vaikka Itkonniemen rantojen kautta Matkustajasatamaan ja Väinölänniemelle, sieltä sitten jatkaa matkaansa Kuopionlahden kautta Saaristokadulle. Kääntöpaikkana tai matkan loppupisteenä voisi olla vaikka Keilankannan kanava, ellei sitten olisi intoa jatkaa matkaa Pitkänlahden ja Hiltulanlahden kautta Puutossalmen lossille. Matka Keilankantaan olisi noin 20 km, ja lossille asti saisi urheilla 45 km. Ja takaisin saman verran. Ellei ottaisi toista näköalareittiä!
Sen verran silloilla tuuli paluumatkalla, että sormikkaiden neulominen kävi mielessä. Minulla olisikin kivaa villalankaa, kun vielä tulisi suuri idea, millaiset sormikkaat haluaa neuloa.