Pieni poika syntyi Suomenmaan toiselle laidalle jo muutama kuukausi sitten. Ristiäispäivänä tuli idea pienestä peitosta pikkuiselle. Olin ostanut jo langat tehdäkseni hänelle neuletakin, kuten
aikanaan isolle veljelleenkin. Mutta planketti olikin parempi idea, monikäyttöinen, ei jää pieneksi ja käy käyttöön pitkän aikaa. Lämmittää vauvan lisäksi äitiäkin ja vaikka koko perhettä. Ja etenkin idea toimi sen takia, ettei neuloja vain pystynyt tämän vaativampaan ajatustyöhön, ainaoikeinpeittoa oli oiva pistellä menemään silmukka silmukalta, kun aivot olivat vaihtaneet vapaalle. En ole ikinä milloinkaan ymmärtänyt ihmisiä, jotka neulovat peittoja, ja jopa useampia tai pelkästään peittoja, mutta nyt ymmärrän nii-iin. Olen peitonneuloja tästä eteenpäin. En pelkästään, mutta peitonneulominen on koskettanut sydäntäni. Nyt ymmärrän.
.jpg)
Reunana on perusperinteinen shetlanninpitsi, Old Shale, kuudella langankierrolla ja kavennuksella. Nurkissa lisätty jotenkin sopivasti ja pingottamalla hoidettu homma lopuksi siistiksi. Keskiosaan käytetty neljä kerää lankaa ja reunoihin reilu kerä, laiskuus esti koettamasta yhtä mallikertaa vielä saada viimeisestä kerästä aikaiseksi. Lopputuloksena pitsinen, vaan mielestäni ei tyttömäinen, lämmin, kestävä ja monikäyttöisen kokoinen peitto.
Hjertegarn Ciao Trunte, merinovillalanka, 5,5 kerää.
3,5 mm puikot.
Koko n. metri x metri.
P.S. Planketti ei oikeasti tarkoita peittoa, eng.
blanket. Mutta ei mulla ole mitään niitäkään vastaan. Lomakkeita.