28.9.14

13.9.14

Melkein raidallista

Langat raitalapasia varten on vähän aikaa sitten ostettu. Ihan tavallista raitaa ei kuitenkaan lähtenyt syntymään. Huomasin, että kauan ihailemani Kainuun kukkalapaset ovat ilmaisohjeena Kotilieden sivuilla.
SMC Extra Merino on himpun paksua tähän, mutta huvittaa silti kokeilla.
Ohjeessa kehotettiin pastelliväreihin. Pah, sanon minä.

9.9.14

Lahjoituslangoista

Tilkkupeittoja lahjoituslangoista. Suikale tai pala kerrallaan.

16.8.14

Uudet lapaset ja vanhat sukat

 Merinosta ja silkki-merinosekoituksesta syntyi pehmoiset ja lämpöiset lapaset entisaikain tyylisin kuvioin. DK-vahvuisilla langoilla lapasista tuli lämpimät tuleville kylmille keleille. Koko on tyttärelle sopiva.
Lankoina teetee Primavera ja Schachenmayrin Extra Merino.

Joskus lämpimillä keleillä, kun mittari hipoo kolmeakymmentä, saattaa tarvita kuusia villasukkia päällekkäin. Päällimmäisinä Majakkasukat viime kesältä.

4.8.14

Tutti frutti

 Tämä valmistunut huivi on yllätyksiä täynnä. Väri-iloittelu on lankaa nimeltä Jaipur Silk Fino BC Garnilta yhdistettynä ohjeeseen Winter Bloom Kourtney Robinsonilta. Yleensä en ole tällaisten värien ystävä, mutta kun tämä ohuenohut silkkilanka tuli vastaan paikallisten neulojien vaihtolaatikossa toisellakin kierroksella, halusin koettaa neuloa siitä jotain tyttölapselle. Ohjetta tuli haettua kauan ja hartaasti, ja lopulta Winter Bloom vakuutti. Lähinnä sillä, että lanka riittäisi.
 Malli oli mielenkiintoinen neuloa, ja ensimmäinen täysin paperiton neuleeni. Ohjetta tuli seurattua näytöltä neuloessa. Se olikin käytännöllistä, sillä tavalla kaaviota sai kelailtua ja suurennettua sopivasti. Pitsihuivistahan tässä puhutaan, mutta äärimmäisen helppoa ja vaatimatonta tuo pitsi on, langankierto siellä täällä ja ainaoikeaa enimmäkseen. Ja silti lopputulos on kaunis, vaikka jätin ohjeessa olleet helmet kokonaan pois.
 Kun huivi oli puikoilla, olisin mielelläni käyttänyt kaiken ajan neulomiseen. Kerros kerrokselta kokonaisuus koukutti, pidin väreistä ja langan tunnusta ja tasaisuudesta, selkeästä ohjeesta, digitaalisuus helpotti neulomista ja sormetkin tuntuivat pitävän tästä silkistä ilman rähinää.

Ohje ehdottelee fingering-paksuista lankaa, vaan käytin pitsivahvuista ja 3,5 mm puikkoja. Odotin huivin olevan pieni töpö, joten koko on todella positiivinen yllätys. Sopii hyvin kaulaan kiedottavaksi syksyisemmillä säillä.
 Lanka (50 g vyyhti) kyllä loppui hieman kesken, pari viimeistä kerrosta jäi pois ja päättelykerros on neulottu pitsin päälle ilman ainaoikeinreunusta. Sen vuoksi reuna hieman liepottaa, mutta jotenkin sekin sopii tämän kesäisen kaunottaren olemukseen. Pingotin huivin teräväkärkiseksi, mutta mahdollistahan on muotoilla pitsin mallikerrat myös kaarevareunaisiksi.
Vaan malttaako tätä antaa toiselle? Aloittaessani ajattelin, että ei kiitos Tutti Fruttia, pidän enemmän vaikka That's all right Mamasta, mutta nämä trooppiset hedelmäiset värit kyllä sopivat aika hyvin yhteen.

31.7.14

Vihdoin täällä!

Ikuisuusprojekti on mielipideasia. Joskus jokin neule on niin vastenmielistä tehdä, että siitä tulee kuukaudessa ikuisuusprojekti. Tai sen haluaa saada nopeasti valmiiksi ja käyttöön, ja kuukausikin tuntuu ikuisuudelta. Tai sitten projektissa vain kestää ja kestää, eri syistä. Nyt voin vihdoin ja viimein esitellä huivin, joka melko lailla kaikin tavoin on ikuisuusprojekti.
Rock Island -huivi on aloitettu maaliskuun 9. päivä viime vuonna. Ohjeen sain lahjana Ravelryn RAK Europe -ryhmässä ja langan sain kanssaneulojalta kiitokseksi tarjotusta kyydistä hänen Kuopiossa käydessään. Kiitos Lapinitalle! Olin toivonut tekeväni huivin jo pitkään (laitettu Ravelryn jonoon 16. marraskuuta 2012), ja innoissani aloitin.
Neulominen käynnistyi kuitenkin jotenkin superhitaasti, huivin aloittaminen neulomalla kapeaa suikaletta reunapitsiä melkein metritolkulla tuntui kamalan työläältä. Reunan ohi päästyä neulominen nopeutui kovasti.
Neulomisen puolesta huivi on merkitty valmistuneeksi syyskuun 14. päivä.

Sittenhän täytyi langanpäät päätellä. Neljän langanpätkän ompelu on vienyt arviolta viisi minuuttia. Tämä on tapahtunut joskus loka-marraskuussa. 
Sen jälkeen huivi on odottanut kastelua ja pingottamista noin huhtikuuhun 2014. Illalla veteen ja pyyhkeelle nuppineuloilla kiinni ja aamulla valmista. Minun mielestäni neuleet ovat kuitenkin valmiita vasta, kun ne on blogattu. Siihen tarvitaan valokuva. Toukokuussa huivi on ollut juhlakäytössä, vaan ei kuvattu. Huivi on jätetty näkösälle odottamaan, että pian kuva otetaan. Se on pyörinyt paikasta toiseen, ruttuisena kasana tai vähän tuolin selälle oiottuna, ja taas odottanut.
Ja heinäkuun viimeisinä päivinä kaunis, hyvä, moitteeton ja ehdottoman käyttökelpoinen huivi survottiin auton takakonttiin retki- ja uimakamppeiden joukkoon ja tien päällä siitä näpättiin pari kuvaa.

Ja tänään huivi on valmis.



Lanka: Holst Garn Coast, puuvilla-villa, vajaa 100 g.
Puikot: 4 mm.

30.7.14

Missä on Graham?

Graham Island on saari Brittiläisessä Kolumbiassa, Kanadassa.
Grahaminmaa on Antarktiksen niemimaalla.
Graham Island löytyy myös pohjois-Kanadasta, Nunavutista.
Kaikissa noissa paikoissa tarvitaan varmasti pipoa. Tämä pipo on malliltaan Graham. Jennifer Adams on sen suunnitellut ja se on ilmaiseksi ladattavissa Ravelryssa.
Tämä kappale ei lähde edellä mainittuihin kohteisiin kokeilemaan kestävyyttään, vaan jää Savon talvea nuuhkimaan. Punainen Graham on neulottu ohjeessa mainittua lankaa ohuemmalla langalla, teeteen Primaveralla, ja siitä on saatu lapsen päähän sopiva.