15.9.16

Kolmikulmainen huivi metsässä

Kuopion kaupunginkirjaston tärkein kirja  saattaa olla Susanne Pagoldhin Nordic Knitting. Minun mielestäni. Viitisentoista vuotta sitten olen ekan kerran sitä selaillut, ja pidin sitä oitis klassikkona. (Kääk, sitä on enää yksi kappale ja sekin varastossa!

Olen neulonut siitä kolmikulmaisen huivin, Triangular Shawl, aikoinaan, sillä perusteella, että ajattelin silloin sen olevan kirjan helpoin ohje. (Voitte toki tutkia asiaa ja olla siten samaa tai eri mieltä.)

 Nyt halusin neuloa uuden! Ja se on valmis nyt. 
Lankana Rowan Yorkshire Tweed 4ply, menekki 141 g. 
80 cm puikoilla 3,5 mm.

Huivin rakenne on ainutlaatuinen ja mallineuleena vaihtelee helpot ainaoikea, reikärivit ja 1 o, 1 n -resori. Aloitetaan luomalla n. 600 s ja kun ne loppuvat, huivi on valmis!

Olen ihan  tyytyväinen tuohon väritykseen. Raidoittamalla olisi voinut pelata ulkonäöllisesti paljonkin, mutta vihreän värin loputtua vaihdoin vaaleaan ja hyvä on näin. Vaalealla virkatut viimeistelykerrokset kokoavat mukavasti. 

 
Huivi on keveä, mutta sen leveys, siipiväli, on kolme metriä. Tämä toimiikin parhaiten vartalon ympäri kiepautettuna sydämenlämmittäjänä, mutta toimii kyllä kaulallakin, etenkin kovilla pakkasilla, kun riittää monta kertaa ympäri. Monikäyttöisyys on parasta tässä mallissa!

Vaaleaa lankaa jäi vielä, ja siitä on tulossa tämän vuoden ensimmäinen virallinen j-juttu. Ilmeisesti kaksi kolmasosaa -kolmion muotoinen huivi. Ihmettelen vielä itsekin, miten ja minkämuotoinen siitä oikein tulee!


Huivi on kuvattu Puijon metsässä, missäs muualla. Mene metsään, nyt(kin) on parasta aikaa!

3.9.16

Klip


Leikattu on!

Tällä kertaa virkattu varmistaminen toimi loistavasti, mahdoinkohan viimeksi tehdä sitä oikein? Lanka on toki kovin erilaista.

Napinkoloista tuli ohjeen mukaan melkoisen isot, saas nähdä, millaiset napit tähän löytyy.

1.9.16

Käen kosketus


Viimeisteleviä tekoja villatakille, alkamassa silmukointi kainaloissa.

Aion yrittää uudestaan virkkaamalla varmistettua aukileikkuuta nappilistoja varten. Ysoldan ohje on visusti tallessa.

27.8.16

aa bee cee

Heinäkuun alussa olen aloittanut neulomaan paikallisesta Koiranotkon villalangasta Antler-takkia. Olin katsellut mallia jo kauan ja pohtinut, tekisinkö siitä itselleni vai pelkästään lasten kokoisia takkeja. Takin ohje on suoraviivainen ja tuttu tyypiltään, kun olen neulonut useampia lopi-tyyppisiä kaarrokeneuleita. Vartalo ja hihat neulotaan putkina (tai ei vartaloa ohjeen mukaan, mutta minä neuloin) ja yhdistetään kaarroketta varten. Kaarrokekaan ei ole ihan tavanomainen, vaan vähän helpotettu malli, mallikertoja toistetaan muutaman kerran ja kaikki kavennukset tehdään vasta loppuvaiheessa. Valmiiden töiden perusteella aikuisten kokoisissa takeissa istuvuus näyttäisi olevan ok, mutta nyt, kun omassa takissani olen neulomassa viimeistä mallikertaa ennen kavennuksia, jännittää aika tavalla.


Takin neulominen on ollut työlästä, useasta eri syystä.
a) Kaksi kuukautta käytetty tämän takin neulomiseen, mutta aika tuntuu paljon pidemmältä. En ole neulonut pelkästään tätä työtä, mutta kyllä olisin pettynyt, jos saisin vuodessa aikaan vain kuusi itseni kokoista neuletta, jos pelkästään sellaisia tekisin.

b) Neulominen on ollut hitaan tuntuista paitsi rajallisen ajan takia (muutama silmukka kerrallaan silloin ja tällöin, ja pitkiä taukoja välissä) myös lanka-puikkoyhdistelmän takia. Lanoliininen, villainen, rouhea lanka yhdistettynä uusiin (alumiini?)puikkoihin (Zingit) ei ole ollut luistava yhdistelmä. Ehkä nyt kaarrokkeen kohdalla ei enää tarvitse tehdä "hartiavoimin" työtä saadakseen silmukat liukumaan puikoilla. Tai sitten on vain tottunut tahmeuteen.

c) Vaikka ohje on suoraviivainen, minä en. Olen ensimmäistä kertaa tehnyt muotolisäyksiä ja -kavennuksia ja pyrin saamaan neuleesta todellisesti omien mittojen mukaisen. Siis mitannut, kirjannut, laskenut lisäyksiä ja kavennuksia, neulonut laskelmien mukaan, epäillyt laskelmia joka vaiheessa ja muutellut niitä matkan varrella. Ja sovittanut pari kertaa.

Siksipä jännittää, että onko neuleesta tulossa sopiva vai ei. En odota nollaväljyistä takkia, hyväksyn sen, että väljyyttä todennäköisesti tulee hieman olemaan, koska villaiselle neuleelle tällainen on paljon mahdollista. Mutta toivon käyttötakkia, en kotonahiihtelytakkia. Ja kohta(puoliin lähiaikoina) se selviää, millainen on lopputulos!

Sen jälkeen onkin aika miettiä sopivaa viimeistelykäsittelyä...

2.8.16

Kesän syvät vihreät sävyt


 Molla Millsin kolmannesta Virkkuri-kirjasta Matkamiehen paita on poltellut minua jo kauan, siitä asti, kun näin sen Nupu Nupun blogissa ja myöhemmin sitten siellä, missä on Ihan Kaikki Kotona.
Napissa ja Nauhassa sai taannoin kaksi kolmen hinnalla hyllyyn jääneistä langoista, jolloin ostin kaikki mukavat Felted Tweed-sävyt. Niiden ajattelin sopivan raitaneuleeksi, mutta sitten hokasin, että tähän paitaanhan ne saattaisivat sopia. Ja kyllähän ne sopivat.
Kun muuhun elämään piti keskittyä, aloin virkata tätä ihan ohjeen mukaan vähän kerrassaan.

 Tähän asti pääsin ja mukavalta näyttää. Kokonakin melko passeli, hieman täytyy muokata ennen kainaloita. Mutta kumman puolen ottaisi etukappaleeksi?

Jaa, onkos tässä jotain mätää?
Jep, purkuun menee.
Ensin täytyy tarkastella kumminkin, mitä tein väärin ja kuinka korjata virhe.

31.7.16

Sarvikruunu villatakkiin


Koiranotkon villa muuntuu villatakiksi, jonka palmikkokuvio on saanut ideansa hirvieläinten sarvikruunusta. 
Ensimmäinen kerä on vienyt tähän asti. 
Malli Antler
Puikot 3,5 mm ja 4 mm. 
 


13.7.16

Kinnasneulakokeilua

Neulakinnastyöni on edennyt pisto kerrallaan. Petrooli lanka osoittaa loppumisen merkkejä, joten mukaan on otettu Sandnes Smartin vaalea keränloppu ja harmaan Hjertegarn Liman keränloppu.

Mitä tästä tulee? Ei ehkä muuta kuin kokeilu. Pipoon tähtäsin, mutta jos kaventaa reilusta ympärysmitasta joka kuudennen ja seuraavalla kerroksella joka viidennen, ympärysmitta hupenee hyvin äkkiä liian pieneksi pipoa varten.