27.7.15

Villaa kävelymatkan päästä

 Suunnilleen vuosi sitten tartuin tilaisuuteen hankkia paikallista villalankaa. Villan tie kehräämölle ja takaisin ja etenkin sitten aikanaan neulojalle asti vei aikansa, mutta nyt se on täällä!
Kauniin väristä, ei niin paksua, lampaantuoksuista lankaa odottamassa kerimistä ja mallitilkun neulomista. Puseroideoita on jo monia!
Patikointimatkan päässä olevasta villan lähteestä kerron lisää, kunhan saan julkaisuluvan varmistettua. Yritän myös jokeritilauksestani varmistaa, mitä sorttia lammasta tämä tilaamani lanka olikaan. Mutta aivan ihana väri ja tuntu, en malta odottaa neulomaan pääsyä! Olisin odottanut paljon malttamattomammin langan tuloa, jos olisin etukäteen tiennyt, miten hienoa lankaa on tulossa.
Tulevaan syksyyn todennäköisesti sopii paremmin kuin hyvin jokin hitaasti etenevä klassikkomalli, joka valmistuu omalla painollaan. Tämän langan lisäksi painetta puikoille pääsyyn antavat kainuunharmas sekä englantilainen tweedlanka Rowan Yorkshire tweed. Mielenkiintoisia neuleaikoja tulossa, hitaita ja rouheita, luonnonläheisiä.

20.7.15

Laajempi ote käsitöihin

Ompelukone pääsee tässä taloudessa ulkoilemaan puuskittain ja harvakseltaan. Äskettäin oli sellainen päivä. Jotain vaatetusta syntyi, mutta etenkin valmistui pupuneitonen.

Pupun pää ja kädet on neulottu ohjeen Miffy and her balloon mukaan Schachenmayrin Extra Merinosta ja mekoksi ommeltu tukevasta puuvillasta ja puuvillatrikoosta melkosuorakulmio. Neulotut osat on kiinnitetty vain kudottuun kankaaseen, joten taustapuoli näyttää siistiltä.



Jälkeenpäin huomaan, että pupua olisi voinut lihottaa lisää, pää jää vähän löysäksi. Kasvojen suuntaamisessakin olisi voinut olla tarkempi. Silti, niin kuin lelujen neulomisessa ennenkin, lopputulos on helposti vaivan arvoinen! Toivottavasti pieni ihminenkin tulee tykkäämään unikaveristaan.

19.7.15

Vienoiselle, kullaiselle


Tuuti lasta, tuuti pientä,
Tuuti lasta nukkumahan!
Laulan lasta nukkumahan,
Uuvutan unen rekehen;
Käy unonen kätkemähän,
Poik’ unosen ottamahan,
Kultaisehen korjahasi,
Hopiaisehen rekehen!
Sitte saatua rekehen,
Kopattua korjahasi,
Ajele tinaista tietä,
Vaskitannerta tasaista;
Vieös tuonne vienoistani,
Kuletellos kullaistani,
Harjulle hopiavuoren,
Kultavuoren kukkulalle,
Hopiaisehen salohon,
Kultaisehen koivikkohon,
Kussa käet kullan kukkui,
Lauleli hopialinnut.

 -Kanteletar-
Ei kullasta eikä hopeasta, mutta silkistä tässä pienen pienet piposet. Ihastuttava ohje norjalaisesta kirjasta Strikk til nostebarn, kahtena hieman erilaisena toteutuksena. Molemmissa toiseksi pienin koko ja molemmissa rapuvirkkaukset ympäri reunan, mutta vasemmalla kierretty nyöri ja oikealla i-cord.
Lankana Tussah Tweed BC Garnilta, arveluttavan kova neulottaessa (siis vauvaneulemittapuulla), mutta pehmeni kyllä pesussa. Noin 3 mm puikot, ja lankaa kului ehkä 15(-20) g per pipo.
Kirjailut tai muut koristeet jätän äidin tehtäväksi. Tulee sitten sopivan tyttömäistä tyttöselle, kun tämä siniharmaa väri ei ihan parasta unisexiä ollut. Mieli tekisi neuloa tällaisia villastakin. Ja isommassa koossa. Ehkä itsellekin?

18.7.15

Tyhjennä taskut ja sulje vetoketjut

Pyykinpesukonetta täytettäessä on muutamia olennaisia käytäntöjä, joita on hyvä noudattaa. Kuten se, että tarkista, ettei pyykin joukkoon mene sellaista, joka ei sinne kuulu.
No, vanuttuneesta piposta tuli juuri sopiva nuken päähän.

16.7.15

Suomalaista saappaaseen

 Sivuneuleena eli satunnaisesti neulottuina ovat valmistuneet nämä villasukat, joille on saattanut olla suuriakin odotuksia.
 Näistä ei tullut maailmankaikkeuden upeimpia sukkia, koska
a) ne aloitettiin kylmiltään, ilman suunnittelua
b) niihin käytettiin niitä lankoja, mitä käteen sattui tulemaan
c) neuloja on tottunut fingering-paksuisiin sukkalankoihin eikä osannut soveltaa silmukkamääriä täysin nappiin (= ei ole neulottu mallitilkkua!)
d) neulojalla on selkeästi vajetta ymmärryksessä, ainakin mitä tulee yksinkertaisimpaankin sukan anatomiaan
 Nimittäin selkeästi kantalappu on neulottu liian pitkäksi, koska tarkoitus ei ole ollut neuloa sukkaa, joka sopisi saapaskipsin päälle. Jos aikoo noudattaa sitä vanhaa iskulausetta, että kantalappu on yhtä leveä kuin pitkäkin, kannattaisi sitten edes käyttää mittanauhaa, koska silmä tunnetusti on epäluotettava pysty- ja vaakamittojen yhtenevyydessä. Ei kannata ajatella, että kun pari kerrosta vielä neulon, niin kyllä siitä sitten sopiva tulee.
Tässä on nyt käynyt näin, että liian pitkä kantalappu ja normaalihitaat kiilakavennukset ovat saaneet aikaan turhan väljän jalkaterän. Hyvin istuva sukka on menetetty, vaikka sukka pituudestaan onkin oikeankokoinen. Asia on helppo korjata seuraavaan sukkapariin -neulo lyhyempi kantalappu.
 Näistä sukista, jotka on neulottu mukavista suomalaisista villalangoista, tuli sopivat saapassukat. Kyllä niitäkin tarvitaan. Sukkien lämpöarvo on kohdillaan, kulutuskestävyys pääsee tässä käytössä tositestiin.
Lankoina ruskea Novita Suomivilla ja vihreä Ilolan Virtalan Rintalan tilan Ilo & Suru, Oman Tilan sukkalanka. Puikot ehket 3,5 mm.

13.7.15

Vihreä Loki-kaarrokepaita

Pitkään tahkottu islantilaispaita on vihdoin valmis. Neule on ollut valmis jo kauan, kuvaaja ei. Nyt ryhdistäydyin sen verran, että kuvatkin on otettu.
Lasten neuleissa on se vaara, että neuleen valmistumisen viipyessä lapsi saattaa kasvaa livahtaa niin, ettei neule enää olekaan sopiva. Onneksi tällä kerralla ei ehtinyt käydä niin. Lisäksi klassisissa malleissa on se etu, että yleensä niitä on luontaisen helppo jatkaa hihoista ja helmasta.


Neulehalkion kanssa ei ole koskaan aiemmin ollut ongelmia, mutta nyt täytyy vain toivoa, että viimeistely pitää langanpäät kurissa eikä takki pääse purkautumaan.
4 mm puikoilla neulottuun takkiin käytin eniten Cascade 220:a, lisäksi erilaisia jämälankoja, ainakin Novitan Suomivillaa, alpakkalankaa ja Malabrigon Riosta ja Worstedia. Jämälankojen vuoksi kuvioita on vähän sovellettu. Lopputulokseen olen varmaan yhtä tyytyväinen kuin neuleen omistaja. Jes!